Anna palautetta kokemastasi imetysohjauksesta!

Imetysohjauksessa äiti pitäisi ottaa paremmin huomioon, kysellä hänen ajatuksiaan ja mahd. toiveita. Jokaiselle äidille vain yksi ohjaaja, joka tietäisi kokonaistilanteen tai hoitohenkilökunnalla todella tarkat yhtenäiset pelisäännöt imetysohjauksessa.

Synnytin lapseni kiireisellä sektiolla. Raskaus meni muuten hyvin, vaikka jouduinkin lopuksi sairaalaan vaikean toksemian vuoksi. Maitoa minulta alkoi herua 6. raskauskuukaudella ja loppua kohti sitä herui jo niin paljon, että olin hieman vaikeuksissa sen kanssa.

Leikkauksen jälkeen olin verenhukan ja voimakkaiden kipulääkkeiden vuoksi kaksi päivää sänkypotilaana. Ensimmäistä imetystä yritettiin yöllä, yli 12 tunnin jälkeen syntymästä. Tilanahtauden takia, jouduin leikkauksesta heräämöön, enkä uuden perheeni kanssa synnytyssaliin, missä imetystä olisi muuten kuulemma jo kokeiltu. Henkilökunta antoi vauvalle heti pullomaitoa syntymästä kolmen tunnin välein. Ensimmäinen imetys tapahtui keskellä yötä, kun ylipirteä hoitaja pamahti huutavan lapsen kanssa huoneeseeni ja käski kääntyä kyljelleni. Tein työtä käskettyä, vaikka jo pelkkä ajatus kääntymisestä kyljelleen toi mieleen kauhean kivun. Hän laski vauvan viereeni ja repäisi nännin hänen suuhunsa, en ollut ikinä kuvitellut imetysohjauksen olevan sellaista! Minä olin tilanteessa täysin ulkopuolinen, kunhan makasin kyljelläni liikkumatta kun hoitaja jatkoi nännini repimistä. Imetyksestä ei tullut luonnollisesti mitään, eikä edes maitoa herunut aikaisemmasta huolimatta tipan tippaa. Vielä piti kääntyä toiselle kyljelle ja taas toiselle ja sama jatkui, vauva itki. Lopulta hoitaja luovutti. Seuraavat päivät jatkuivat samalla tavalla, paitsi että päivällä sängyssä istuessani en ehtinyt kylkiasentoon, kun hoitaja laski jo vauvan syliini - onneksi. Istualta \"imettäminen\" ei sattunut haavaani yhtään ja pystyin seurata vauvaa paremmin. Harmi vain, että se nännin repiminen jatkui tuloksetta. Kolmantena aamuna, hoitaja tuli huoneeseeni ja huomasi märän yöpaitani. Sitten alkoi tapahtua! Onneksi pääsin sinä päivänä pois sängystä ja pumppaushuoneeseen, jossa minulle opastettiin rintapumpun käyttö. Maitoa tuli heti tosi hyvin ja vauva alkoi juomaan sitä. Mutta vauva ei oppinut imemään rintaa ja maidontuotantoni kiihtyi entisestään pumppauksen takia. Olin aina ihan märkä, vaihdoin vaatteita ja kävin suihkussa joka imetyksen jälkeen. Olin tympääntynyt runsaaseen maidontuloon, hoitajat vain naureskelivat ja käskivät olla onnellinen. Puhelimessa eräs ystäväni otti puheeksi rintakumit, kysyin niitä sairaalasta, mutta hoitajat sanoivat kaikkien olevan hukassa. Lopuksi äitini toi rintakumit kaupasta ja mieheni vielä rintaliivin suojuksia, niiden avulla homma helpottui ja vauva oppi imemään rinnasta kolmannen päivän iltana. Rintakumien takia hoitajatkin lopettivat nännistä repimisen ja sain vauvan mieheni avulla itse rinnalle.

Ennen kotiinlähtöä katsoin sairaalasta saamaani paperia, johon oli kirjattu asiat mitä minulle oli opetettu. Paperiin oli ruksattu kiltisti kaikki erilaisista imetysasennoista kaalikääryleisiin. Minulle oli opetettu vain lypsykokeen käyttö.

Kotona vasta tajusin, kuinka paljon minulta valui maitoa! Kun vauva oli rinnalla, toisesta rinnasta valui 500 ml ylimääräistä. Imetys oli tosi hankalaa, eikä onnistunut yksin, mieheni piti astiaa aina toisen rintami alla kun vauva imi. Imetys oli melkoinen ruljanssi! Ensin vauva rinnalla tunnin verran, sitten valuneet maidot vauvalle pullosta ja lopuksi piti vielä lypsää, että sain rintani edes vähän tyhjentymään. Imetin pakolla 3 kk ja lopetin sekalaisin tuntein.
Imetysohjauksesta annettu kouluarvosana: 5

EkaaKertaaÄidiksi-82, äiti