Anna palautetta kokemastasi imetysohjauksesta!

Sairaaloissa on täyttä ja liian vähän kätilöitä - kunnolliselle imetysohjaukselle ei jää aikaa

Suuressa sairaalassa saamaani imetysohjausta leimasi alusta loppuun kiire. Homma lähti menemään pieleen jo synnytyssalissa, jossa kätilö sanoi ensi-imetyksen ollessa käynnissä, että lapsen ei kannata antaa imeä liian kauan, että rintani eivät kipeydy. Tätä vähän ihmettelin, kun olin etukäteen lukenut, että ensi-imetyksen pitäisi antaa kestää juuri niin kauan kuin vauva tahtoo imeä, mutta ajattelin ammattilaisen tietävän asian paremmin - olihan kyseessä esikoiseni. Vauva siis otettiin rinnalta pois ja vietiin pestäväksi ja mitattavaksi. Syy imetyksen keskeyttämiseen taisi kuitenkin olla rintojeni kunnon sijaan se, että sali piti saada tyhjäksi, sillä aamupalankin söimme käytävässä. Salissa ollessamme kukaan ei muuten edes vilkaissut vauvan imuotetta.

Osastolla vietimme puolet ensimmäisestä päivästä käytävällä, enkä olisi saanut edes ruokaa, mikäli en sitä olisi itse osannut kysellä - kukaan kun ei ohjeistanut minua osaston käytännöistä ja siis esim. ruoka-ajoista. Kun vauvaa tutkittiin osastolla ensimmäisen kerran, huomattiin, että hänen verensokerinsa oli liian alhainen. Tästä syystä vauvalle annettiin lisämaitoa tuttipullosta. Olin taas vähän ihmeissäni, kun olin lukenut, että hörppyyttäminen olisi imetyksen kannalta parempi tapa, mutta synnytyksen jälkeisissä "höyryissä" en osannut tässäkään vaiheessa avata suutani. Lisämaitohan sinänsä toki oli tarpeen tuon alhaisen verensokerin takia. Joskus iltapäivällä pääsimme sitten lopulta huoneeseen ja vauvan herättyä aloimme opetella imetystä. Kätilö totesi muutaman yrityksen jälkeen, että rinnanpääni ovat niin matalat, että imetys ei onnistu ilman rintakumia, ja niinpä harjoituksia jatkettiin kumin kanssa. Jälkikäteen olen kyllä vähän ihmetellyt, että mitä rinnanpäilleni tai vauvan suun koolle oli tapahtunut matkalla synnytyssalista osastolle, kun synnytyssalissa vauva onnistui imemään ilman noita kumejakin...

Sairaalassa imetin kolme päivää rintakumien kanssa, kun kukaan ei neuvonut kokeilemaan ilman ja oletin, että ei se kuitenkaan onnistuisi, kun kätilökin oli rinnanpääni liian mataliksi arvioinut. Vauvantahtisuus ei oikein toteutunut, kun vauvani halusi nukkua hoitajien mielestä liian pitkiä unia. Niinpä vauvaa heräteltiin syömään kesken unien ja eihän syömisestä tällöin mitään tullut, kun en saanut vauvaa edes pysymään hereillä. Keltainen hän ei ollut eli mielestäni kyseessä oli vain hänen oma rytminsä, koska hereillä ollessaan vauva imi kyllä oikein innokkaasti. Samoja pitkiä unia vauva nukkui vielä kotonakin ja kasvoi ensimmäisen kuukautensa aikana kilon verran.

Imetykseni pelasti viimeisenä päivänä vuorossa ollut kätilö, joka neuvoi kokeilemaan imetystä ilman kumia (onnistui muuten paremmin kuin kumin kanssa!) ja antoi minulle luottamusta omaan imetykseeni. Rintakumia jouduimme tosin kotonakin käyttämään aina välillä useita viikkoja, koska vauvan imuote oli tosi huono ja rintani olivat ensimmäisen kuukauden ajan tosi kipeät. Tuo imuoteasia minua harmittaa aika vietävästi, sillä synnytyssalista otetuissa valokuvissa vauvan imuote on kuin oppikirjasta, mutta syöttö tuttipullosta ja rintakumin kanssa pienensivät otteen tosi huonoksi. Ajan kanssa ote on vähän parantunut (kun olemme harjoitelleet imetystukilistan sivun ohjeiden mukaan) ja täysimetystä on nyt takana 5 kk, mutta uskoisin, että ihan kaikilla ei olisi riittänyt usko jatkaa huonosti alkanutta imetystä näin pitkään.

Mielestäni huono imetysohjaus johtui kiireestä ja hoitajien jatkuvasta vaihtumisesta. Sairaalassaoloaikanamme lähes joka vuorossa meitä hoiti eri hoitaja eli eipä siinä kovin pysyvää hoitosuhdetta päässyt muodostumaan. Syytä oli kyllä minussakin, kun en saanut suutani auki, vaikka saamani neuvot tuntuivat vääriltä. Jos vielä joskus pääsen synnyttämään, aion olla "hankalampi" potilas ja vaatia kunnollisen imetysohjauksen.
Imetysohjauksesta annettu kouluarvosana: 6

Anna, äiti